tiistai 30. marraskuuta 2010

Kurssi Norjassa




Viikko 45 olin työhönliittyvällä kurssilla Hamarissa, Norjassa. Aiheena oli "Læringsmiljø og pædagogisk analyse", Thomas Nordahlin kehittelemä pedagoginen metodi kouluhin ja päiväkoteihin. Metodi perustuu pedagogiseen analyysiin, joka rakentyy systeemiselle teoriapohjalle. Nordahl on kerännyt viimeisten 8 vuoden aikana suuren määrän tutkimusmateriaalia tanskalaisista kouluista, ja nyt syksyllä julkaisi materiaalin, jonka otos on 25.000 koululaista, ja vastausprosentti on korkea: 90 %.

Monet koulut Tanskassa ovat tehneet 3-vuotisen sopimuksen Nordahlin kanssa - he sitoutuvat sekä käyttämään pedagogista analyysia systemaattisesti, että mittaamaan koulun oppilaiden sosiaalisen ja "aineellisen" / (faglige ) tietoperäisen oppimisen sekä prosessin alussa että 3 vuoden kuluttua. Opettajat muodostavat ryhmiä, joissa pedagoginen analyysi tehdään yhdessä jatkuvasti. Psykologin tehtävä on toimia ryhmien työnohjaajana. Viikon kurssi oli siten ohjausta tähän prosessiin meille työnohjaajille. Oli oikein mielenkiintoista, ja kirjoittelen jatkossa lisää - myös tähänastisista tutkimustuloksista.



Ohjelma oli tiukka, luentoja ja ryhmätöitä oli kl. 9-21. Onneksi oli muutaman tunnin paussi ruokailujen yhteydessä.
Sää oli upea: - 9 astetta ja suhteellisen kirkasta.
Viimeisenä iltapäivänä oli opastettu retki kaupunkiin ja ympäristöön. Saman iltana oli juhlaillallinen, jonne kävelimme 4 km järven rantaa pitkin.



Illalinen oli vanhan katedraalin raunioiden vieressä olevassa entisöidyssä ravintolassa. Ravintolan sisällä oli vanhoja muureja, valaistus ja sisustus oli kaunis, vanhaa linnatyyliä.
Menu oli herkullinen: Alkuruoaksi ankanrintaa naurispyreen, granaattiomenan ja appelsiinikastikkeen kera. Pääruoaksi hellefisk, perunoita, aspargesia ja muuta tilpehööriä punaviinikastikkeessa, ja jälkiruoaksi karamellivanukas sitruunajäädykkeen ja kirsikka-pyreen kanssa ... mmm!



Oli mukava olla porukalla työtovereidan kanssa kurssilla. Aamupalaalla ja väliajoilla turisimme yhdessä, muutamana iltana kävelin pikkulenkin muutaman kanssa, useimpina iltoina olimme niin väsyneitä kl. 21:30, että heti vaan punkkaan ja nukkumaan.



Opiskelijatoverini asuu samassa kaupungissa tyttöystävänsä kanssa. He saivan pienen, herttaisen poikavauvan syksyllä. Toisen iltana kävin illallispaussin aikana heillä kylässa. Oli mukava jutella, ja nähdä pikkumies myös! Kävelimme 3 km lenkin lëheisessä metsässä valaistulla polulla - aivan kuin olisin ollut Suomessa! Lastenvaunuun voi laittaa sukset pyörien sijasta (tosi hassua mutta käytännöllistä!), joten pieni poika nukkui vaunuissa kun me aikuiset kävelimme hangessa lumen narskuessa jalkojen alla.


Asuimme aivan järven rannalla olevassa hotellissa, siitä oli Hamarin korkeakouluun noin 10 min. kävelymatka. Korkeakoulussa oli opetus, luennot ja lounas.
Oli virkistävä ja intensiivinen viikko!
Suuri kiitos vanhemmilleni, jotka olivat kotosalla poikien kanssa! Miehellä oli muutama työvuoro tällä viikolla, ja sattui myös samaan aikaan erään entisen CTS-opiskelijakaverin vierailu, jolloin hän kiersi hieman Kööpenhaminaa opiskelijatoverin kanssa.
Pojat nauttivat suuresti mummon ja papan kanssa oleilusta!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventtikynttilä-koristeita askarrellen




Eilen illalla askartelimme poikien kanssa advanttikynttilä-asetelmia. Tänä vuonna valitsin aivan yksinkertaisia koristeita: Havujen lisäksi vain kaneli-tankoja ja tähtianiksia - jotka eivät pelkästään ole luonnnonkauniita, mutta myös tuoksuvat raikkaalle ja jouluiselle.


Esikoinen vietti aikaa miettien, kuinka muodostaisi mukavan astetelman, ja haki avuksi kuminauhaa / nyöriä.


Nuorimmainen laittoi sekä havuja että aniksia ja kaneleita mukavasti toinen toisensa viereen.


Löysin tosi kivan kehikon pienille adventti-kynttilöille läheisen vaateliikkeen alakerran poistomyynnistä - sen koristin havunoksilla, kanelilla ja aniksella - tuli kivan pieni ja kevyen oloinen adventtikranssi. Ja kivan käytännöllinen - saa polttaa kynttilöitä mielen mukaan, kun voi uuden vaihtaa jo loppuun palaneen tilalle.




... Ensimmäinen adventtikynttilä valaiseepi tuvan pöydällä. Juttelimme iltaruoalla adventin merkityksestä, erilaisista perinteistä ja tunnelmista, jotka liittyy adventtiin ja jouluun, ja mitä joulu merkitsee meille jokaiselle.

Pulkkamäessä









Maa on lumen peitossa, ja lisää on pyryttänyt viikonloppuna. Eilen oli maassa 20 cm:n pehmeä lumikerros ... iltapäivällä juoksimme poikien kanssa ulos lumeen peuhaamaan! Oli sellainen myräkkä, että tarpeetonta autolla ajoa ei suositeltu, joten lähdimme kelkkamäkeen läheiseen Hareskoviin vasta tänään.

Ja olihan se hauskaa! Hareskov on suuri metsä, joten kävelimme alueella, jossa ei ollut muita kuin me - oma perhe, ja miehen sisko miehensä kanssa. Saimme uudessa lumessa lasketella pulkan kanssa - ja heitellä lumipalloja, tehdä lumienkeleitä aivan sydämen kyllyydestä!

Ja oli kyllä kaunista. Siellä täällä näimme kauriin ja jäniksen jälkiä, puiden oksilla oli alkavia lumikinoksia, ja silmä lepäsi lumipeitteen tuomassa valkeudessa. -1 asteen lämmössä ei edes ollut kylmä.

Ensiviikoksi on luvassa lisää lunta, ja pakkanen voi kiristyä jopa -15 asteeseen saakka!

tiistai 23. marraskuuta 2010

Uudelle vuosikymmenelle







"Olen 40-nen, 40-nen, hyvältä tuntuu ikä tää, voi vauhtii hiljentää..." ;)

Vanhempani tulivat tänne pari päivää ennen synttäreitä, joten oli todella mukava ja juhlavaa viettää synttäreitä yhdessä! (Synttäreitä seuraavana päivänä alkoi viikon koulutus Norjassa, joten suuremmat juhlistukset on siirretty hamaan tulevaisuuteen ...).
Vanhemmat toivat tullessaan terveisiä rakkailta sukulaisilta Suomesta - se oli ihana ylläri, ja aivan liikutuin synttäriaamuna kun luin kortteja ja avasin paketteja - voi sentään! Suuri kiitos muistamisesta!

Âitini osaa tehdä super-herkullisia voileipäkakkuja, ja hän opetti minulle kuinka sellainen luodaan ... mmm ... ihana makuelämys! Samoin hän taikoi makean marjakääretortun suklaakuorrutuksella!

Odottelen tässä sitä 40-kriisiä ... toisaalta elämässä on kriisiä toisensa jälkeen, joten miksi vielä ottaa kriisiä iästä. Toistaiseksi tuntuu hyvälle, ja kivan kypsälle, olla neljäkymmenvuotias - aivan silleen omalle iälle. Jospa nyt vauhtikin hiljentyisi.

Olen tässä viimeisien vuosien aikana hyvällä omallatunnolla voinut eri päätöksiin ja kysymyksiin osannut sanoa "Jaa, minäpä tuumaan ja palaan takaisin ...", ilman että maailma on kaatunut kenenkään osalta. Ja hyvä niin. Vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että päätös olisi tehtävä nyt ja heti, mieluiten eilen (etenkin työmaailmassa), on jokaisella oikeus ja tarve reflektoida - etenkin jos päätös koskettaa kolmatta osapuolta, eikä vain itseä.

Semmoisia tuumailuja, nyt kun olen astellut viidellä vuosikymmenellä muutaman päivän verran.

torstai 11. marraskuuta 2010

Pala taivasta



Arjen touhujen ja kiireen keskellä
on hyvä levähtää ja olla vaan.

Poikien kanssa pysähdyimme uimahallista ulos tultua
ihailemaan upeata syystaivasta!

Iltapäivän aurinko oli aloittamassa laskua, ja loi punertaven kultareunan
kumpupilviin.

Taivasta ihastellessa tuli jokaisen mieleen erilaisia kuvitelmia,
mitä pilvimuodostelmat voisivat esittää...

Ikuistin palan syystaivasta kännykän kameralla -
kuva muistuttakoon meitä hiljentymään ja olemaan tässä hetkessä -
juuri nyt -
kiitollisina toisistamme ja elämän lahjasta.